DiMe kolumni: Pokémon Go -ilmiö kuvaa osuvasti nuorten mediakaupunkia

Heta Mulari, Arseniy Svynarenko

“Mä selaan kännykkää ja esitän että teen jotain, jottei aikuiset katsoisi pahasti. Että mitä toi vaan hengaa.”

Näin kommentoi helsinkiläinen nuori, jota haastattelimme tänä keväänä. Useat 16-17-vuotiaat nuoret kertoivat, että he metrolla matkustaessaan torjuvat puhelintaan selaamalla ja musiikkia kuuntelemalla ei-toivottua huomiota, kuten ulkonäköön liittyvää kommentointia ja sukupuolista häirintää.

Nuorten ajatukset valottavat epäluuloja, joita he kokevat liikennevälineissä ja julkisessa tilassa. Samalla ne kertovat digitaalisten laitteiden merkityksestä nuorille kaupunkitilassa.

Kesäkuukausina Pokémon Go -peli valtasi Helsingin ja muut kaupungit maailman ympäri. Mobiilisovellus toi ihmisiä ulos kodeistaan ja sai heidät liikkumaan kaupungissa yksin ja ryhmissä. Lapset, teinit ja aikuiset lähtivät kodeistaan ja hyppäsivät junaan, metroon tai ratikkaan ja lähtivät kaupungin keskustaan ja lähitoreille. Sovellus rikkoi sekä alueellisia että psykologisia rajoja, kun sekä fyysiset että virtuaaliset yhteisöt kokoontuivat kaupunkitilassa.

Voiko tämä olla merkki tulevaisuuden kaupungista, jossa digitaalinen media motivoi ihmisiä liikkumaan ja kommunikoimaan toistensa kanssa? Saako peliä pelaava nuori myönteisemmän vastaanoton aikuisilta – herättääkö ”pelkkä hengaaminen” epäilyä?

Pokémon Go -ilmiö kuvaa osuvasti nuorten mediakaupunkia, jossa digitaalisia laitteita ja sovelluksia käytetään oman tilan luomiseen, ei-toivotun huomion välttämiseen, pelaamiseen, yhteisöjen luomiseen ja ylläpitämiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Digitaalisten laitteiden luonnehtima mediakaupunki on yhtä aikaa virtuaalinen ja fyysinen, kuten Pokémon Go osuvasti havainnollistaa. Toivottavasti tulevaisuudessa digitaalisen kehityksen myötä nuoret voivat yhä enemmän vaikuttaa kaupunkiin ympäristönä, jossa liikkuminen on mukavampaa ja turvallisempaa.

Pysäyttävää on se, kuinka monet nuoret toivoivat metroon ja kaupunkitilaan enemmän rauhaa liikkua ilman ikään, ulkonäköön tai kulttuuritaustaan kohdistuvaa huomauttelua tai rasismia.

Kyse onkin vallankäytöstä – kuka saa viettää vapaa-aikaa kulkuvälineissä ja julkisessa tilassa?

Kirjoittajat työskentelevät Helsingin yliopiston, nuorisotutkimusverkoston ja Tampereen yliopiston Diginuoruus mediakaupungissa -tutkimushankkeessa. Hanketta rahoittaa Koneen säätiö.

(lauseet kursiivilla puuttuu lehtiversiosta)

Metro lehti, 09.08.2016.  http://www.metro.fi/kolumnit/a1387818857483

 

 

Comments

comments