Polyfoniaa metrossa

screenshot from video by BOCALUPO FILMS

Metro on metropoli pienoiskoossa, näin usein väitetään. Metrossa toisensa löytävät ihmiset ja heidän tarinansa. Siellä yhdistyvät teknologioiden eri muodot. Metro on myös moniaistinen risteys, jossa erilaiset äänet kohtaavat. Asuessani Pariisissa kuljin metrossa kilometrikaupalla. Matkustin ympäri kaupunkia havainnoidakseni paitsi kaupungin sosiaalisuutta, myös eriarvoisuuden kuuluvia ja hiljaisia ilmenemismuotoja: kenen ääniä arvostetaan, kenen vieroksutaan metron kaltaisessa ”urbaanissa olohuoneessa”? Olin inspiroitunut Michael Bullin ja Les Backin toimittamasta kirjasta Auditory culture, jonka keskeisenä sanomana on herättää tutkijat pysähtymään moniaistisesti tutkimansa aihepiirin äärelle, olipa kyseessä miltei mikä teema tahansa.

Kuuntelemisen voima: tutkija kentällä

Omia tottumuksia koetteleva maailman havainnointi tekee hyvää, vaikka se ei olekaan helppoa. Ääntä on ympärillä niin paljon kuin kykenee kuuntelemaan: kaduilla, puistoissa, kahviloissa, kaupoissa, ohimenevissä autoissa, rappukäytävissä… ja metrossa.

Ajatus oli minulle mullistava, kyse kun on äänen ymmärryksen radikaalista laajentamisesta. Suomen kielessä äänen käsite on monitulkintainen. Se viittaa äänestämiseen (vote), puhuttuun ääneen (voice), ei-puhuttuun ääneen (sound) ja äänimaisemiin (soundscape). Äänen käsite voi viitata myös erilaisiin hälyääniin (noise) – niihin jota ei osata, tohdita tai haluta kuunnella. Äänellä on hierarkiansa: yhteiskuntatutkija kuulee helpommin ja paremmin puhuttua kuin laulettua ääntä.

Metron polyfonisten äänimaisemien kuunteleminen on kiintoisa tapa tutkia arkipäivän solidaarisuuksia. Siirtymä sanojen kuuntelemisesta muunlaisen äänen kuuntelemiseen toi minulle uusia oivalluksia ihmisten välille muotoutuvista sosiaalisista siteistä, kuulumisen kokemuksista, myötätunnosta ja sen osoittamisesta tai valmiudesta toimia yhdessä, olipa solidaarisuus sitten pysyvää tai hetkessä syntyvää ja katoavaa.

Kertomisen voima: muusikko metrossa

Nostan arjen äänisolidaarisuudesta yhden vahvasti mieleeni jääneen muiston. Kuuntelin Pariisin pohjoislaitamilla olevalla kaupunginosafestivaalilla nuorehkoa muusikkoa, jonka laulujen tulkinta teki vaikutuksen. Kysyin järjestäjiltä esiintyjästä ja kuulin hänen olevan metromuusikko Mohamed, josta on tekeillä myös dokumenttielokuva. Etsiydyin kaupungin toiselle laitamalle tilaisuuteen, jossa Mohamed Lamouri ja dokumentin tekijä Ayoub Layoussifi olivat paikalla kertoen elokuvan tekemisestä ennen varsinaisen dokumenttielokuvan esittämistä.

Mohamed muutti Algeriasta Pariisiin useita vuosia sitten – tuli käymään mutta jäi vuosiksi katu- ja metromuusikoksi. Hänellä ei ollut tavatessamme virallista oleskelulupaa. Metrossa papereita ei kysytä, vaan Mohamed tunnetaan metrolinja 2:n vakituisena äänimaiseman rikastajana, jonka tarinat puhuttelevat niin syntyperäisiä ranskalaisia, turisteja kuin Ranskaan muuttaneita. Mohamedin laulujen harmonioissa kuuluu Algeria ja sinne jäänyt suku mutta myös uusi elämä Ranskassa. Näkövammainen Mohamed luo metroon laulullaan ja soitollaan polyfonisen äänimaiseman, jossa kansalaisuuksien, tunteiden, elämänpolkujen ja kielten rajat ylittyvät vaivattomasti, matkustajan huomaamatta.  Kaikkia Mohamedin soitto ei miellytä, ja hetken solidaarisuus saattaa särkyä, kun viha pakottaa muusikon pakenemaan paikalta.

Mohamedin tapaaminen festareilla, dokumenttielokuvassa ja metrossa sysäsi minut tutkimaan tarkemmin metromuusikkojen arkea Pariisissa, muusikkoja kun oli mahdollisuus kuunnella liki jokaisella metromatkalla. Minulle kerrottiin, että kaupungin liikennelaitoksella on oma metromuusikkojen tukiverkosto, joka myöntää muusikoille luvat esiintyä metrossa mutta järjestää myös konsertteja ja tukee muillakin tavoin muusikoita, olipa kyseessä ammatti- tai amatööritaiteilijat – oleskelulupien kanssa tai ilman.

Tällaista järjestelmällistä tukea metron äänimaiseman rikastuttamiseksi tarvitaan nykyistä vahvemmin myös Helsingissä. Ajankohta kaupunki- ja kulttuuripoliittisille reformeille on otollinen nyt kun metrolinja on laajentumassa. Tutkimushankkeemme havainnot osoittavat, että tukea arkipäivän solidaarisuudelle metrossa tarvitaan – niin metromuusikoille kuin heidän kuunteljoilleen.

Pariisin metron äänimaisemaa 1, kirjoittajan äänitallenne:

 

Pariisin metron äänimaisemaa 2, kirjoittajan äänitallenne:

 

Kirjoittaja,

Leena Suurpää

 

Otsikon kuva on kuvakaappaus videosta: RIVES – Raï sentimental, BOCALUPO FILMS

 

 

 

Share...Share on Facebook22Share on VKShare on Google+0Tweet about this on TwitterShare on LinkedIn0Pin on Pinterest0

Comments

comments